Ilmeisesti tapaturman vuosipäivä on vaarallista aikaa. Koska kaikki on sujunut viime aikoina jalan suhteen hyvin, olen lisännyt vauhtia ja kävelin kaikessa rauhassa reippaasti aamulenkilläni, kun yhtäkkiä kuului ruts ja sisäkehräs (siis se luumollukka nilkan sisäsivulla) tuntui räjähtävän. Tuli lyhyt lenkki. Nilkutin kotiin ja ihmettelin että mitä ihmettä tapahtui.
Koska en ymmärrä mitä tapahtui, minulla on teorioita: 1) Muistutus minulle siitä että nilkkavammasta on tasan vuosi. 2) Joku tilapäisistä tutkirakenteista (lue arpeutumista) lakkasi tukemasta. 3) Nyt se nivelrikko sitten iski, kun oli ollut niin kauan kivutonta aikaa.
Kummallista tässä vammassa on se, että mitä enemmän kävelee, niin kipu lakkaa tuntumasta. Ensimmäiset 2 kilometriä tuntuu, mutta sitten on loppumatka kivutonta ja voi kävellä vaikka koko loppupäivän. Jos jätän yhdenkin päivän väliin kävelyssä, vamma tuntuu palaavan. Mietin onko kyseessä verenkiertohäiriö, suonikohju vai mikä ihme? Tälläisestä vammasta en nimittäin ole kuullutkaan, joka lähtee kävelemällä pois. Siispä jatkan kävelyä.
Vielä on yksi vaihtoehto, kyseinen sisäkehräs on 3 mm ulompana kuin pitäisi. Se ei siis ole oikealla kohdallaan. Tämä tekee nilkasta paksun ja estää käyttämästä normaaleja kenkiä. Lääkärit katsovat vain nivelrakoa ja sanovat että se on normaali, joten tällä asialle ei tulla koskaan tekemään mitään. Kun yksi onneton kehräsluu ei ole oikealla paikallaan, siitä seuraa ennenpitkää jotain, ja nyt on alkanut seurata. Koska en tiedä onko tämä kehräsluun kipu pysyvä vai meneekö se ohi vai pitäisikö sille tehtä jotain, seurailen asiaa. Toki toivon että tämä on vain ohimenevä vaihe paranemisessa.
Joulu on sujunut muuten ihan rauhallisesti, ellei oteta huomioon outoja hakkerihyökkäyksiä ja sitä että joku on päättänyt pyyhkiä kaikki tietoni maailmankartalta. Motiiveja olen miettinyt koko tämän vuoden, mutta en todellakaan ole keksinyt montaakaan? Ilmeisesti minua luullaan joksikin muuksi, kuin olen. Jossain vaiheessa tämä homma menee niin pahaksi, että minun on jätettävä koko nettimaailma. Itse asiassa siltä on tuntunut jo aika kauan. Miksi yrittää tehdä netin kautta yhtään mitään, kun aina löytyy niitä idiootteja, jotka haluavat sabotoida kaiken.
Aikaa ei enää ole paljon ja olen jäljessä ihan kaikissa tavoitteissani. Jostain syystä tuntuu että tänä vuonna olen kohdannut erityisen paljon ihmisiä, jotka haluavat heittää kapuloita rattaisiin. Ongelmaksi muodostuu se, että nämä idiootit eivät tunnu tietävän tai ymmärtävän syy-seuraussuhteita lainkaan. Se nyt ei ole mikään ihme nykyaikana, kun suurin osa väestöstä ei edes tiedä mistä ruoka tulee tai mistä vaatteet koostuvat. Saati että osaisivat tehdä oikeasti mitään oman eloonjäämisensä eteen.
Yhden motiivin olen keksinyt. En aio kertoa sitä. Jos motiivi on se, minkä luulen sen olevan, ihmettelen vaan vieläkin että MIKSI?
En muuten pessyt sitä voita. Kehittelin aikani voin korvikkeita ja sitten lopulta kun huomasin että voita ei leivonnassa oikein voi korvata, aloitin oman voinvalmistuksen. Nyt en enää tarvitse kaupan voita yhtään mihinkään. Joten minun puolestani ei haittaa, vaikka kaupoissa ei olisi voita enää koskaan.
En olisi uskonut että minulla on oma pikku meijerikin jossain vaiheessa....keittiön nurkassa tulee voit, juustot, jogurtit, viilit, jäätelöt jne.
Read More......
Sanotaan että kiire on itse luotua, olen nyt sitten onnistunut kehittämään superversion asiasta. En ennätä tehdä yhtään mitään. Hämmennän yhtä jos toista kattilaa ja asiaa. Toivoen että jostakin tulisi valmista ja että voisin siirtyä seuraaviin asioihin, jotka kasautuvat pinoksi kirjoituspöytäni kulmalle.
Juhlat ovat sujuneet hyvin. Olen vääntänyt kakkuja liukuhihnatekniikalla. Osa on ollut superhyviä ja osa ei niin onnistuneita. Paljon olen oppinut erilaisten kakkujen tekniikoista. Tekemällä oppii. Kilojakin on tullut, en vain ennätä harrastaa niin paljon liikuntaa kun haluaisin. Aika ei vaan yksinkertaisesti riitä ja iltaisin en jaksa muuta kuin kaatua sänkyyn.
Jalan paraneminen edistyy. Pääsen kyykkyyn ja olen lopettanut lihanuijalla sidekudosarpien takomisen. Asiaa helpottaa kun aamujumpan saa jo sujumaan 15 minuutissa ja lisää liikuntaa saan kun juoksen monta kertaa päivässä asioilla. Kerralla en saa tulemaan kun pari kauppakassia ja juhlia varten on hyvä olla paljon ruokaa. Olen sitä mieltä että ruoka täytyy jaksaa kantaa kaupasta ihan omin jaloin, vaikka muille tulisikin. Samalla kasvavat käsivoimat.
Joulun jälkeen aloitan kyllä sellaisen ruokavalion, jossa on kaikkea vähänlaisesti ja liikuntaa lisään huomattavasti. Nyt ei vaan saa päivään millään mahtumaan kaikkea mitä haluaisin. Jalkojen päällä tulee kyllä oltua yli 12 tuntia päivässä. Ihme kyllä leikattu nilkka kestää hyvin, terve nilkka on se, joka kipeytyy. Olkapää ei kestä tätä menoa yhtä hyvin. Sitä särkee. Tosin siihen olen tottunut, sillä sitä on särkenyt kaikkina muinakin talvina, syksyinä, keväinä ja kesinä. Riippuen ilmoista. Olkapää ei pidä kosteista ja tuulisista keleistä, eikä ilmojen vaihtumisesta. Täytyy ostaa voimistelurenkaat ensi kevääksi, että voin jatkaa olkapään kuntoutusta kun se jäi kesken, kun nilkka murtui. Kun vain ennättäisi niitä jostain etsiskellä.
Pitäisi varmaan miettiä uudenvuodenlupauksiakin. En uskalla kuitenkaan tehdä mitään, kun en tiedä miten ennätän ne toteuttaa. Paljon hienoja ideoita on kuitenkin ja hyviä aikeita, joilla yleensä on kivetty se tie helvettiin. Olisi niin kiva tehdä kaikkea. Niin ja elää ikuisesti, jotta ehtisi ne toteuttaa. Kiire tekee minusta pessimistin.
En tiedä ennätänkö saada mitään oleellista valmiiksi ennen helmikuuta. Paitsi tämän superkiireen. Sen pitäisi loppua. Ainakin uskon niin. Tai toivon. Joulu rauhoittaa, eikö niin?
Read More......
Kirjoitanpa pari riviä ennenkuin jouluhektisyys iskee päälle toden teolla.
Tänä vuonna aloitin kaiken jo hyvissä ajoin. Joulusiivouksetkin tein marraskuussa, vähän kerrallaan.
Sitten iski koristeluvimma. Miksi nykyään kaupan koristeet on niin rumia? Esteettisenä ihmisenä pidän kaikesta kauniista ja ärsyttää kun koriste näyttää siltä kun se olisi vain hetken mielijohteesta lyöty kasaan ja hinta on kaksinumeroinen luku. En halua koristella kotiani rääsällä. Täytyy kai itse vääntää koristeetkin. Minne on kadonneet kaikki kauniit kranssit? nätit jouluvalot? säteilevän kauniit jouluenkelit? Miksi kaikki pitää nykyään olla valkoista? En minä halua kotiini valkoisia kuluneen näköisiä puulaatikoita tai ruostuneesta metallista väänneltyjä häkkyröitä. Joku raja sentään joulukoristeissakin. Haluan värikkäitä, kauniita koristeita. Toinen seikka, miksi kaikki tekstit pitää olla ruotsiksi, englanniksi, ranskaksi tai saksaksi? Jos haluan tervetulokyltin laittaa siinä pitää suomeksi lukea tervetuloa, samoin jos haluan toivottaa hyvää joulua, en halua Merry Christmas -kylttiä. Suomi ha-looo!
Ajattelinpa tehdä joulupiparit ajoissa ja mietin että taatelisiirappi lienee kaikkein vaikein hankittava joulupipariainesosistani. Miten väärässä voinkaan olla. Olen päiväkausia metsästänyt yhtä ainoaa pakettia suolatonta voita. Näin vaikeaa ei ole ollut piparinvalmistus minään vuonna ja olen sentään tehnyt pipareita puoli vuosisataa. Täytyy kai ostaa suolaista voita ja pestä se. Minähän en joulupipareihini suolaa laita. Sitä on muutenkin ihan liikaa joka puolella. Kaikkea muuta voita on niin että hyllyt notkuu, miksi suolatonta voita ei saa mistään? Syyksi epäillään karppaajia, mihin he käyttävät suolatonta voita? Miksi juuri suolaton voi on loppu? Pitäisi tehdä vielä synttärikakkukin ja muita leivonnaisia. Täytynee muuttaa suunnitelmia. Ei olisi uskonut että voi loppuu vielä joskus maailmasta. Nyt on tämäkin ihme nähty.
Tämä tästä valituksesta. Muuten menee hyvin. Innostuin detox-tuotteista. Viimeksi ihmettelin jatkuvaa kiukkuisuuttani ja epäilin sappikiviä. Aikaisemmin olen suhtautunut kaikkeen detoxiin hyvin skeptisesti ja uskonut että paasto/kevyt ruokavalio ja runsas veden juonti kyllä puhdistaa elimistön. Kunnes päätin kokeilla itse. Ostin 7-päivän detox-kuurin ja Candida forte-tabletteja. Kuurin aikana olen juonut Vogelin mehuja (suosikeiksi ovat nousseet porkkanamehu, punajuurimehu ja vihannesmehu). Täytyy sanoa että kyllä kannatti kokeilla. En ole enää yhtään kiukkuinen. Ensimmäinen päivä oli kamala, hirveät ilmavaivat ja vessassa ramppasin muutaman tunnin välein. Toinen päivä tuntui kun sisuksiini olisi laitettu kaasulaitos, prupsuja riitti yötä päivää. Ja se haju, luulin että sisuskaluni ovat varmasti ihan mädäntyneet. Kolmas ja neljäskin päivä sujuivat piereskellen. En liikkunut neljään päivään muuta kodin ulkopuolella, kun otsalampun kanssa aamupimeässä metsässä lenkillä. Sitten suolisto rauhoittui ja huomasin että olen onnellinen. Olo on kevyt ja vatsan turvotus katosi. Paino ei kyllä pudonnut yhtään, mutta ainakin olen saanut hyväntuulisuuteni takaisin. Ehkä minulla ei ollutkaan sappikiviä, vaan vanhaa kuonaa suolistossa.
Jalalleni kuuluu hyvää. Kuntoutus jatkuu. Pääsen jo todella hyvin kyykkyyn, kun pidän tuolista kiinni ja en välitä kivusta pohjelihaksissa. Pystyn myös nousemaan varpaille, horjuen, mutta kuitenkin. Harjoittelu jatkuu ja varmuus kehittyy sitä mukaan kun akillesjänne venyy, lihakset voimistuvat ja saan taottua polven alapuolella olevan sidekudospatin pois, niin että se ei estä kyykkyyn menoa. Kun pohjeluu murtui siinä samalla repesi myös ilmeisesti pohjelihakset. Tämä patti on pahin este sille, että en pääse kyykkyyn. Olen takonut pattia lihanuijalla, siis ihan varovasti. En kuten lihaa. Alkaa vähitellen pehmetä. Kyllä tämä tästä. Menetelmäni eivät ehkä ole ihan oikeaoppiset, mutta jos tulosta tulee, niin antaa mennä vaan.
Read More......
Onkohan minulla sappikivet? Olen viime aikoina ollut niin vihainen, että jostainhan sen täytyy johtua. Alan olla jo allerginen ihmisille. Mietin jo ihan tosissani siirtymistä piilopirttiin jonnekin korpeen pois ihmisten ilmoilta. Näyttää siltä että en oikein tule toimeen kenenkään kanssa...
Lehtitaisteluni on kysymysmerkkivaiheessa. Olen saanut sentään rahat takaisin osasta lehtiä (½ vuotta lehtitilausten maksamisen jälkeen) ja olen perunut kaikki lehtitilaukseni kyseisestä lehtitalosta. Miksi maksaa, jos lehdet eivät kerran tule? Ilmeisesti jään nuolemaan tappioitani loppujen lehtien osalta. Kun saan tutkimukseni tässä asiassa päätöksen, saattaa olla että tulee mielenkiintoista kerrotavaa siitä miten ainakin eräs lehtitalo huijaa asiakkaitaan. Huijaustapoja on kaksi ja molemmat uppoavat, koska asioita on hankala tarkistaa ellei säilytä kuitteja vuosikausia ja tarkista tietoja kaikista lähteistä. Varsinkin yrityspuolella olisi syytä tarkistaa, että saa tosiaan kaikki lehdet mistä maksaa ja ettei maksa lehtiään kahteen kertaan.
Olen yrittänyt vieroittaa itseäni ebayltä. Aluksi sujui ihan hyvin, mutta sitten retkahdin taas. Nyt olen luvannut itselleni että marraskuu on viimeinen kuukausi ja sitten pistän luukun kiinni. Ei Ebaytä, vaikka olisi kuinka houkuttelevia juttuja.
Laihdutukseni ei etene, mutta en ole lihonutkaan. Yritän ottaa itseäni tässäkin asiassa niskasta kiinni joulun jälkeen. Kohta alkaa juhlakausi eli on syntymäpäiviä, nimipäiviä ja kaiken maailman kekkereitä ja sitten on joulu. Tiedän jo nyt että laihdutus ei tule onnistumaan, kun kiertää kakulta toisen kakun luo. Yritän pitää edes nykyisen painon, vähän epäilen että kiloja tulee joulun aikaan ainakin 5.
Jalan kuntoutus etenee hitaasti, huomaan edelleenkin aina silloin tällöin paranemista. Pystyn siis jo juoksemaan ja voin vetää nilkan balettiojennukseen. Pystyn seisomaan varpailla, mutta en pysty nousemaan varpaille yhdellä jalalla. Pystyn kuitenkin nostamaan kantapään maasta n. 2 cm yhdellä jalalla seisten, joten kyllä sekin liike vielä onnistuu jossain vaiheessa. En vielä pysty taivuttamaan nilkkaa pienempään kuin 90 asteen kulmaan. Tästä johtuen en pääse kyykkyyn, mutta harjoittelen tätäkin. Sattuu niin että vesi silmistä irtoaa, mutta taivuttelen silti joka päivä. Kivun kautta kaikki muukin on tehty viimeisen vuoden aikana. Vajaan kuukauden päästä on kulunut vuosi tapaturmasta, että siihen nähden menee tosi hyvin. Leikkauksesta on 5 kuukautta. Jos ei olisi leikattu, en kävelisi vieläkään, saati sitten juoksisi.
Särkylääkkeitä en ole leikkauksen jälkeen tarvinnut lainkaan. Nilkassa ei ole särkyä. Kipua tuntuu vain kun vedän ääriasentoihin, toisaalta kipu varoittaa että nyt ollaan äärirajalla, joten se on ihan hyvä.
Kaivelin joulutavarat esiin vintiltä ja siinä sivussa näin Islannista viime jouluksi ostamani kyynärsauvat. Täytyy toivoa ettei täksi jouluksi tarvitse ostaa mitään apuvälineitä. Joulu on aina ollut jotenkin vaarallista aikaa, muutama vuosi sitten meni oikea olkapää tohjoksi ja juuri ennen joulua. Kun muistelen lapsuutta olin aika usein sairaana juuri jouluna.
Horoskooppini lupaa ensivuodeksi vielä pahempaa kuin oli tänä vuonna. Mikähän osa minulta seuraavaksi menee? Missä osassa ei ole vielä arpia? Arpia on kyllä ihan kaikkialla, joten veikkaan sisäelimiä... sappi, munuaiset, maksa, haima, suolet, keuhkot vai sydän? Jos katson sukuni sairaushistoriaa niin kaikki sisäelimet ovat vaarassa. Jos veikata pitäisi, laittaisin panokseni sapelle ja sappikiville. Olen viime aikoina ollut niin paljon väärässä, että pieleen menee varmaan tämäkin.
Read More......
Olen viime aikoina todella harkinnut vakavasti lähtöä jonnekin muualle tästä yhteiskunnasta. Kun mikään ei toimi ja mistään ei tunnu tulevan yhtään mitään, eikä missään ole mitään järkeä. Kaikkea saa jankata satoja kertoja että asioihin tulee jotain muutosta. Yleensä muutosta ei tule ollenkaan, vaikka kunka jankkaat ja yrität saada asioita eteenpäin. Mikä ihmisiä vaivaa? Minne on kadonnut ammattitaito? Huolellisuus? Jatkuva välinpitämättömyys ihan kaikea kohtaan alkaa ottaa päähän.
Olen seurannut valelääkäri-jupakkaa. Minusta hieno ratkaisu tähän olisi että lääkäreille järjestettäisiin aina joka 5. vuosi ammattitaitoa mittaavat testit. Kun testistä selviää puhtain paperein, saa jatkaa lääkärinä. Näin lääkärit pysyisivät pätevinä, olivat sitten valelääkäreitä tai ihan aitoja. Voisin melkein lyödä vetoa että testauksen jälkeen valelääkäreitä löytyisi huomattavasti enemmän ja iso liuta myös täysin epäpäteviä karsiutuisi pois. Toisaalta Suomeen voisi tulla lääkäripula...
Ilmeisesti ainoat huolelliset ovat nettirikolliset, jotka laativat listoja ihmisten sähköpostiosoitteista ja salasanoista. Tätä "harrastustoimintaa" on harjoitettu siitä asti kun sähköpostiosoitteita on käytetty. Moni yritys ja nettikuappa toimii tietämättään saalistuspaikkana. Kohtaan, missä kerätään asiakastietoja rikollinen luo oman sivun, jonne kopioituu näppärästi kaikki mitä asiakas itsestään kirjoittaa. Aika moni nettikauppa kerää asiakkailtaan myös sosiaaliturvatunnuksen, nimi-, osoite-, puhelin- ja sähköpostitietojen ohella mukaan irtoaa myös luottokorttitiedot. Nyt on ruvettu laittamaan näitä "keräyssivuja" melkein mihin hyvänsä sivustoille. Viaton salasana ja käyttäjätunnus -kysely viattoman oloisella sivulla onkin rikollista tietojenkeräystä. Aina sivulle eksynyt tai tarkoituksella hakeutuva netinkäyttäjä ei asiaa edes noteeraa. Hän kirjaa salasanan ja tunnuksen, mutta ei pääse sisään sivulle. Tässä vaiheessa on hyvä hälytyskellojen soida. Yleensä sivua käyttävä yritys tai kauppa ei edes tiedä että heidän sivunsa ovat hakkeroitu tähän tarkoitukseen. Omille viattomille harrastussivuilleni kävi näin. Vasta kun tuttavani kertoi minulle että hei, miksi haluat että sivuillesi pääsee vain salasanalla, havahduin. Jotain on nyt pielessä, sillä sivuillani ei ole mitään salasanan vaativaa. Ei ole koskaan ollut, eikä tule olemaan.
Mitäkö minulle kuuluu? Taistelen edelleen lehtien kanssa. Kyllä on vaikeaa, kun asiat eivät sitten hoidu mitenkään, vaikka kuinka rautalangasta vääntää. Täytyy vaan jatkaa vääntämistä ja toivoa että jossain vaiheessa... asiaa palkataan hoitamaan huolellinen ja pätevä henkilö. Voipi kyllä olla että siinä vaiheessa minä olen jo kauan ollut pois kyseisen yrityksen asiakasrekisteristä.
Samaa vääntämistä on nyt ollut koko vuosi ihan kaikkien asioiden kanssa. Oli asia mikä hyvänsä, niin ei kyllä kerralla suju. Kaikki pitää tavata kirjain kirjaimelta, puhua hitaasti ja huolellisesti että toinen ymmärtää, käyttää lyhyitä sanoja ja vaikka kuinka selität asiaa, ei vaan mene jakeluun. Onko kännykänkäyttö sulattanut kaikkien aivot? Vai teollinen ruokako ihmiset tyhmentää? Liika TV:n katselu ja netintuijotusko on syynä? Eikö nykyään enää testata minkään asian toimivuutta ennenkuin asia otetaan käyttöön?
Toimivuuden testaamisesta muistui mieleeni yksi hyvä asia. Kun sunnuntaina olin oikein vihaisena lenkillä ja otin taas juoksuharjoituksia, huomasin että olin juossut jo pitkän matkaan ilman että ajattelin asiaa. Hyvä uutinen on: MINÄ JUUUOOOOKSEEEEEEEEENNNN!!!!! Olen siis oppinut taas uudelleen käyttämään juoksulihaksia, eikä minun tarvitse enää ajatella jokaista liikerataa erikseen.
Tänä vuonna olen opetellut kaksi kertaa kävelemään uudelleen ja kerran juoksemaan. En voi sanoa että helppoa on ollut. Nostan hattua kaikille, jotka ovat onnettomuuden tai tapaturman jälkeen opetelleet uudelleen kävelemään. Kunnioitan kaikkia, jotka ovat oppineet uudelleen juoksemaan. Alussa pystyssä pysyminenkin tuottaa vaikeuksia, saati sitten että olisi liikkunut jonnekin. Olen kiitollinen kehoni paranemiskyvystä. Olen kiitollinen myös siitä että olen hyvin itsepäinen ihminen. Periksi ei anneta. Ainoa asia, joka tuntuu toimivan on oma kehoni. Senkin eteen on saanut kyllä töitä tehdä ja vielä on paljon tehtävää edessä.
Saan harvoin kiitosta osakseni kasvotusten, mutta viime sunnuntaina minulle sanotiin että olen niitä harvoja ihmisiä, joihin voi oikeasti luottaa. "Tekee, niinkuin sanoo." Lämmitti mieltä.
Read More......
sanoi entinen ukko kun hevoselle selluloosaa syötti.
Ajoittain tuntuu että haluaisin lähteä jonnekin keskelle erämaata, jossa ei ole yhtään ihmistä. Alkaa ottaa pahasti pattiin. Mikään ei suju ja jos sujuu niin kyllä pieleen menee.
Yksi asia sujui hienosti. Kas tämä: Ostin syyskuun alussa netistä alennusmyynnistä vaatteiden kaavoja. Kun kaavoja ei vielä lokakuussa näkynyt. Otin yhteyttä myyjään. Kysyin että onko tilaukseni nyt varmasti lähetetty oikeaan osoitteeseen. Kyllä, kyllä, sieltä vakuuteltiin. Ei mitään huolta. Joopa-joo. Tänään sainkin sitten kaavat, ne oli lähetetty RUOTSIIN. Minä asun Suomessa. Niin, eihän sillä nyt ole väliä kun maa vähän heittää. Tulivat sentään vihdoin perille.
Sen sijaan moni muu asia ei ole tullut perille. Taistelu jatkuu. Tosin sanonta kuuluu että tyhmyyttä vastaan, jopa jumalat taistelevat turhaan. Ajoittain tuntuukin aika turhautuneelta. Mikään ei etene. Voisin yhtä hyvin hakata päätä seinään tai hyppiä yläpystyä.
Minulla on kuitenkin paljon syytä olla kiitollinen. Pakastin on edelleen lähes täynnä sieniä ja marjoja, aika paljon on jo syötykin. Hyvää ruokaa siis riittää vielä pitkäksi aikaa koko perheelle. Minulla on lämmin peitto ja kattokaan ei enää vuoda. Ilmatkin ovat olleet mukavan lämpöiset, joten ei ole kulunut paljon polttopuitakaan. Saatan selvitä taas kevääseen. Sitten alkaa taas uusi ruuanhankinta talveksi jos elonpäiviä riittää.
Painonpudotus ei ole edistynyt, mutta ihan hyvä näinkin. Kunhan en liho takaisin. Olen edelleen koossa 40. Kaivan vintiltä taas koon 38 vaatteet esiin ja toivon että ne rohkaisevat kehoani pudottamaan viimeiset 4-5 kg.
Tänä yönä tulee asteroidi lähelle Maata, mietin miten mahtaa käydä Maan vuorovesille, kun se murikka kerran tulee Kuun radan sisäpuolelle ja lähemmäs Maata kuin Kuu on. Kuukin saa vuorovedet liikkumaan. Sen verran olen selvittänyt että ei kuulema törmää Kuuhun, eikä Maahan. Katsotaan. Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma.
Olen seurannut myös keskustelua tietovuodosta, jossa ihmisten nimi- ja osoitetiedot valuivat nettiin. On ihan turhaa syytellä yksittäisiä ihmisiä siitä että heillä on helposti arvattavat salasanat. Koneelle vaan siirretään tietojenkeruu-ohjelma, niin johan alkaa salasanat ja muut tiedot virrata rikollisten käsiin. Mokoma ohjelma voi olla piilossa liitetiedostossa, kuvassa tai tulla työkaverin lähettämän hauskan jutun tai levyn mukana. Nykyään mikään, mikä on tietokoneella, joka on nettiin kytketty ei ole yksityistä. Milloin ihmiset ymmärtävät tämän asian. Siinä ei palomuurit tai salasanat paina yhtään mitään. Toki molemmat on hyvä olla olemassa, estämässä niitä typerimpiä yrityksiä. Me emme elä enää 1980-luvulla tietoturva-asioissa, jolloin salasanat riittivät. Tietotekniikan osaaminen ei ole enää 1990-luvulla, jolloin palomuuri ja virustorjuntaohjelma riittivät. Rikolliset ovat jo vuodessa 2011 ja hyvää matkaa menossa vuoteen 2012. Asioiden salassapito ei ole enää helppoa, mietin vaan että onko mahdottoman raja jo ylitetty? Mietin myös mikä on netin tulevaisuus, jos kukaan ei kohta uskalla sinne mennä tietojen menettämisen pelossa? Asiassa on pieni hupaisa puoli, jos kaikki rikolliset menevät netiin ja muut kansalaiset lähtevät sieltä pois, varastavatko varkaat sitten varkailta?
Read More......
Taas täytynee ilmoittaa jotain itsestään, kun puhelin on tällä viikolla pirissyt tiuhaan tahtiin ja ihmisillä on ollut huoli siitä olenko vielä hengissä. Hengissä ollaan ja taistelu jatkuu. Siis sanan säilällä, en ole missään taistelukentällä tällä kertaa.
Näyttää siltä että salasanojen metsästys on kiihtynyt. Lähes päivittäin saan sähköpostiini viestejä, joissa udellaan salasanojani. Hurjaksi on mennyt meno maailmalla. Luuleeko joku että ihmiset nykyään käyttävät samaa salasanaa joka paikassa ja että salasanaa ei vaihdeta päivittäin? Myös pankkitietoja on udeltu hyvin paljon. Jos tililläni on rahaa alle 10 euroa, niin en usko että varas sillä kovin pitkälle pääsee. Mietin vaan että hirveästi näkevät vaivaa suhteessa siihen, mikä hyöty asiasta heille on. Jos kyseiset varkaat näkisivät yhtä paljon vaivaa oikeiden töiden teossa, he pärjäisivät aivan loistavasti. Taitavat kaivata vain vankilan lämpöön näin syksyisin, muuta selitystä en keksi.
Lehtijupakka ei ole vieläkään ratkennut. Ilmeisesti on aika siirtä asia poliisitutkintaan. Minä en kohta enää jaksa väitellä selvistä asioista, joista on mustaa valkoisella.
Ajoittain alan epäillä että nykyään töihin pääsylle on asetettu joku täysi-idioottivaatimus. Töihin ei pääse, jollei osaa sotkea selviä asioita ja mitään asiallisia asioita ei tehdä. Siinä vaiheessa kun asiakas valittaa, ollaan jo aika pitkällä ja asioille pitää tehdä oikeasti jotain. Jos asiakas valittaa jatkuvasti samasta asiasta, se pitäisi kertoa kaikkein tyhmimmällekin että asiassa on jotain PAHASTI pielessä.
Minulle ei edelleenkään makseta siitä että hoidan muiden töitä, mutta kun asiat eivät etene, jos seisoo vaan tumput suorana. Harmittaa vaan se että työstään palkan saavat ihmiset eivät hoida työtään. Aika usein tälläinen yritys sitten onkin pian konkurssissa.
Mitään uutta ei jalan suhteen kuulu, kuntoutus jatkuu.
Read More......
